5. elokuuta 2017

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

"Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta. Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.

Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerta toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi."

Teos: Valkea kuin lumi, Lumikki Andersson #2
Kirjailija: Salla Simukka
Sivumäärä: 237
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 


Taas ollaan sen hetken äärellä kun mä pohdin minkä takia en kirjoittanut tätä postausta aiemmin. Kirjan lukemisesta on jo ikuisuus ja varmasti puolet jää taas vaihteeksi sanomatta siitä syystä. En siis ole hoppuillut postauksen kirjoittamisessa, koska itse kirja ei sen suuremmin iskenyt eikä ole hirveästi edes sanottavaa.

Lumikki -trilogian toisessa osassa ollaan poistuttu tutusta ja "turvallisesta" Suomesta. Yllättäen kesken reissun tuntematon nuori nainen ilmoittaa olevansa Lumikin sisko. Lumikki ikävöi myös ensirakkautta Liekkiä ja Zelenkan ilmestyttyä kuvioihin mieleen nousee unohdettuja muistoja lapsuudesta. Mä olen sitä mieltä että tämä saattoi jopa olla trilogian paras osa. Lahko oli aiheena hyvä ja mielenkiintoinen valinta.

"Älä usko mitään, mitä ei voi tietää takuulla varmaksi."


Jos tämä osa oli trilogian paras osa, miksi se ei sitten kuitenkaan iskenyt? En tiedä. Viihdyttävä, mutta kirja jota tuskin tulen uudestaan lukemaan. Mua ärsytti myös yksi kohtaus jossa Lumikki juoksi julkisella paikalla miestä karkuun - miksi et vaan huutanut apua? Takaa-ajo keskellä Prahaa eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota? Voisi kuvitella että huutamalla apua tai karjumalla täyttä kurkkua edes joku auttaisi, tai jahtaaja luovuttaisi peläten jäävänsä kiinni. Tämä osa päättyi tietenkin cliffhangeriin, josta olin enemmän kuin innoissani ja se olikin suurin (ja lähes ainoa) syy miksi luin myös seuraavan osan. Ollaan siis taas tutussa tilanteessa, jossa pidin ja en pitänyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti