23. elokuuta 2017

Richelle Mead: Vampire Academy (graphic novel)

"After two years on the run, best friends Rose and Lissa are caught and returned to St. Vladimir's Academy, a private high school for vampires and half-bloods. It's filled with intrigue, danger - and even romance. 

Enter their dark, fascinating world through a new series of 144-page full-color graphic novels. The entire first Vampire Academy novel has been adapted for book one by Leigh Dragoon and overseen by Richelle Mead, while the beautiful art of acclaimed British illustrator Emma Vieceli brings the story to life."

Teos: Vampire Academy, Vampire Academy: The Graphic Novel #1
Kirjailija: Richelle Mead (ja Leigh Dragoon) 
Kuvitus: Emma Vieceli
Sivumäärä: 144
Kustantaja: Penguin Books 
Mistä minulle: Kirjasto


Olen halunnut lukea Vampire Academy -sarjan vaikka kuinka kauan, mutta koska sitä ei ole suomennettu - en ole saanut aikaiseksi. Ilmeisesti tilanne nyt oikeasti on se, ettei näitä suomenneta ikinä, mun varmaan täytyy lukea ne enkuksi. Eipä ollut tätäkään suomennettu mutta luin silti! 

Kuvitus oli kaunis, mutta tyyli ei ihan iskenyt muhun. Oon tykästynyt hirveästi esim. Tulevaisuuden arabin yksinkertaiseen kuvitustyyliin, joten ihan näin "mangamainen" kuva ei ole mun juttu. Tosin nyt täytyy myöntää että se oli aiemmin! "Japanivaihe" iski muhun ala-asteella ja silloin tämä olisi varmasti ollut mun lemppari. Pidin kuitenkin siitä että tässä oli kaikki värit käytössä




Koska olen katsonut tämän elokuvana, ei hirveästi mitään yllätyksiä tai uusia juttuja tullut. Aika pitkälti noudatti samaa kaavaa leffan kanssa, eipä se haitannut sekään. Ei ole kummoista mielipidettä, ihan viihdyttävä välipala mutta ei nyt mikään mestariteoskaan. Kirjastosta löytyi ainoastaan tämä yksi osa, joten muita tuskin tulee itse hankittua. 

Luultavasti olisi ollut parempi järjestys lukea ensin se alkuperäinen kirja, ja sitten vasta tämä. Olisi voinut itse normaaliin tapaan päässä luoda käsityksen hahmoista - mutta tosin leffan nähneenä Rose oli mulle edelleen Zoey Deutch. 


"So, COMRADE, what do I do?"
"You run."


21. elokuuta 2017

Uudet tuulet puhaltaaaaaa

Oon ollut kyllästynyt blogini ulkoasuun niin kauan kuin vain jaksan muistaa ja nyt oli korkea aika tehdä asialle jotain. Tästä blogista ei myöskään koskaan pitänyt tulla julkista, joten kaikki jäi vähän kesken ja sekaisin.

Huomattavin muutos varmasti on blogin ulkoasu, joka pysyi tietyiltä osin entisellään. Siirryttiin tummempaan sävyyn ja kuvattomaan banneriin. Kyllästymiseen asti käytetty vihreä myös vaihtui siniseen (ainakin toistaiseksi, kunnes taas palaan siihen takaisin :D). En ala muuttamaan aikaisempien postausten vihreitä osia vaikka se kuinka typerältä tällä uudella pohjalla näyttäisikin.

Blogin nimi myöskin jää nyt taakse, ja blogin uusi nimi on urliin sopivasti Expelliarmus. Ennen tätä blogia kirjoittelin monta vuotta eri osoitteeseen käyttäen tuota blogin nimenä - joten juurilleen palataan! Ironinen Christian Grey -viittaus saa suosiolla jäädä ja Potter ottaa vallan. Instagramin nimi pysyy toistaiseksi samana, kunhan keksin jotain parempaa.

Muutamat tunnisteet katosi sivupalkista, mutta tunnisteet löytyvät edelleen aina postauksen lopusta tai blogin omaa hakupalkkia käyttämällä - joka muuten löytyy nyt helpommin. Eniten käytetyimmät tunnisteet tässä: ARVOSTELUT, HAASTEET, LUETUT JA OSTOKSET 

Tulevien viikkojen aikana jotain asioita tulee todennäköisesti muuttumaan, ja jos jokin blogissa ei toimi tai näkyy oudosti - saa ilmoittaa!

20. elokuuta 2017

Kesän viimeinen lukumaraton

Huh - viimeinen maraton taputeltu. Vaikka kesän lukumaratonit onkin nyt ohi, onnekseni Henna ja Lotta järjestää vielä loppuvuodelle useamman! Sopii hyvin tyyliini, saatan olla useita päiviä lukematta mitään ja sitten ahmin parissa päivässä kuukauden saldon täyteen. Tuttuun tapaani vietin taukoja enemmän kuin luin, mutta tauot kuuluu asiaan! :D Kävin torstaina hakemassa kirjastosta pinon kirjoja ja olin niistä niin innoissani etten malttanut olla lukematta niitä heti.

Mun maraton alkoi perjantaina klo 23:30 ja päättyi lauantaina klo 23:28. Täpärälle meni, mutta saatiin viimeinenkin kirja luettua loppuun asti. Sarjakuvia tuli luettua enemmän kuin laki sallii, ja jostain syystä oon niistä nyt ihan liekeissä ja koitan jatkuvasti etsiä uusia kirjoja luettavaksi.

Lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -blogi, kiitos!

Nämä kirjat luin:
Robert Kirkman: The Walking Dead - ensimmäinen kirja (osittain, s. 147) 
 Richelle Mead: Vampire Academy - A Graphic Novel (s. 144)
 Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (s. 45)
 Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 2 (s. 158)
 Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö (s. 112)
 Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 3 (s. 150)
 Brian K. Vaughan: Saga - ensimmäinen kirja (s. 168)
 Brian K. Vaughan: Saga - toinen kirja (s. 155)

sivuja yhteensä: 1079




Kesän muut maratonit: ensimmäinen & toinen

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö

"Vilma, kaikessa täydellisyyttä tavoitteleva opiskelija, pääsee mielisairaalaan kesätöihin. Pian Vilma huomaa, että hänellä ja laitoksen hoidokeilla on yllättävän paljon yhteistä. Kuka on lopulta hullu ja kuka normaali? Kenellä on valtuudet päättää siitä? Voiko hulluuden kanssa oppia elämään mielekästä elämää?

Viivi Rintasen (s. 1990) omaelämäkerrallinen esikoisalbumi on vuoden pysäyttävimpiä sarjakuvakirjoja. Häpeämättömän rehellinen teos ravistelee, koska se antaa – ja vaatii – mieleltään poikkeaville puheenvuoron. Se on terveellistä luettavaa itse kullekin, joka on joskus epäillyt omaa mielenterveyttään tai läheistensä täysjärkisyyttä."

Teos: Mielisairaalan kesätyttö
Kirjailija: Viivi Rintanen
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Suuri Kurpitsa
Mistä minulle: Kirjasto


Bongasin tämän kirjan kesätöissä palautuslaarissa, hyllytin sen ja myös unohdin sen. Viikko sitten varailin kirjastosta itselleni luettavaa ja tämä muistui mieleeni. 

Vain pari sarjakuvaa oli luettuna aiemmin, ja tämän tyyli poikkesi niistä jokaisesta todella paljon. Kuvitus on hieman sotkuista, sekavaa ja synkkää. Kuvitukseltaan tämä ei kyllä lemppareihin nouse, mutta juuri se kuvitus teki tästä vielä tärkeämmän. Se sekavuus ja synkkyys sopii tarinaan, herättää sen henkiin ja auttaa ymmärtämään paremmin. 



Sarjakuva kertoo Vilmasta joka pääsee töihin mielisairaalaan siivoojaksi. Selviää kuitenkin ettei Vilma itse myöskään voi hyvin. Erittäin raskas ja tärkeä teos, joka kuvaa hyvin elämää: on ulkonäköpaineita, suorituspaineita ja paljon asioita joihin itse ainakin pystyin samaistumaan - vaikken syömishäiriötä ole sairastanutkaan. Kokonaisuudessaan se raapaisee niin läheltä että merkkasin tämän Helmet -haasteen kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta"

"On inhimillistä voida pahoin tai seota. 
On inhimillistä yrittää auttaa."

12. elokuuta 2017

"I am the one who knocks." - W. W.

Mun ja Breaking Badin yhteinen taival on ollut takkuileva ja kestänyt ihan laittoman kauan. Tässäpä siis yksi niistä sarjoista, joista olen ollut alusta asti innoissani - maratoonannut kauden kerralla ja sitten unohtanut sen. Näin kävi useasti. Aina katsoessani mietin "miksi en ole katsonut tätä aikoihin?" ja huomannut taas 10 jakson jälkeen katsovani jotain muuta.

Jos joku ei vielä tiedä mistä sarjasta on kyse (epäilen...) niin lyhyesti Breaking Bad kertoo kemianopettajasta Walter Whitesta, joka saa tietää sairastavansa syöpää ja alkaa valmistamaan metamfetamiinia vanhan oppilaansa Jesse Pinkmanin kanssa tienatakseen rahaa perheelleen.

Breaking Bad on saanut hirveät määrät palkintoja, kuten mm. 16 Emmyä, 8 Satellite -palkintoa ja 2 Golden Globea. Eikä tässä edes kaikki. Sarjaa pidetään myös yhtenä televisiohistorian parhaimmista sarjoista. IMDb:ssä sarja on listattuna viiden parhaan joukossa (sama tähtimäärä mm. Game of Thronesin kanssa).


5 tuotantokautta, 62 jaksoa, v. 2008-2013

Itse ihastuin heti ensimmäisen jakson aikana kuvaustyyliin. Siihen, kuinka kaikki vaikutti niin yksinkertaiselta ja hienolta. Pidin siitä kuinka ihan arkipäiväisiä ääniä oli käytetty: muuten täyden hiljaisuuden vallitessa mikrossa valmistuu popcornit tai Walter ajelee päätään kaljuksi. Kaikki mitä tapahtui oli niin täydellistä ja loppuun asti mietittyä, että koko sarja on oikeasti nerokas.

TV Time -sovellusta käyttäessä jaksojen kommentit sai mut myös huomaamaan ja kiinnittämään huomiota pienen pieniin yksityiskohtiin jota oli viljelty kaikkialle - mm. nimiin ja paikkoihin. Henkilöiden muuttuessa viiden kauden ajan oli selkeästi huomattavissa jatkuvuutta ja tietynlaista kaavaa. Walter oli sarjan alussa harmaa hiirulainen joka loppua kohden muuttui synkäksi ja pelottavaksi. Sarjan toinen päähenkilö Jesse taas tuntui menevän toiseen suuntaan. Narkkari ja hukassa ollut Jesse tuntuu heräävän eloon, vaikkei se mukava matka ollutkaan. Kaikki mitä Jesselle tapahtui sai mut oikeasti pariin kertaan kyseenalaistamaan kaiken ja vuodatin muutamia kyyneleitä tämän matkan aikana.



Tietenkin tästäkin sarjasta löytyi niitä ärsyttäviä hahmoja. Walterin vaimo Skyler on alusta asti raastanut hermojani, samoiten kuin DEA:n agentti ja Walterin lanko Hank on omalla tavallaan todella, todella raivostuttava. Varsinkin viimeisillä kausilla. Ei kyllä ole kehumista Hankin vaimossa Mariessakaan. Marie on ärsyttävän hysteerinen ja pariin otteeseen tuli mieleen että voisiko joku pliis kalauttaa häntä lapiolla päähän. Jokainen toi kuitenkin sarjaan kaiken tarvittavan, ja mahtavat henkilöhahmot.

No ketkä sitten oli mun lemppareita? Ehdottomasti Jesse. YO, bitch! Täytyy myöntää etten missään välissä oikeastaan pitänyt Walterista. Mua ärsytti kuinka määräilevä hän oli alusta asti. Näyttelijänä Bryan kuitenkin on ihan huikea - ja Aaron Paul vielä huikeampi! Asianajaja-Saul ja Siivooja-Mike oli heti lempparit-listan kärjessä ja nyt varmaan seuraavaksi täytyykin alkaa katselemaan Better Call Saulia - joka siis on ikään kuin jatkoa tälle. Los Pollos Hermanos ja Gustavo Fring toi ihan älyttömästi sarjaan lisää, ja siitä syystä myös huumeparoni Gus on mainio.

Itkulta, ahdistukselta ja naurulta ei voinut välttyä, mutta suosittelen ehdottomasti tätä jokaiselle katsottavaksi. Multa on pyydelty enemmän tv-sarjapostauksia, ja pyrin tekemään näitä lisää! Jos on jotain tiettyjä sarjoja mistä haluatte kuulla mun mielipiteen tai haluatte ihan vaan suositella jotain - kommenttiboksi on avoin! Kaipailen etenkin suosituksia, oon listannut satoja sarjoja ylös enkä oikeasti tiedä mistä jatkaa seuraavaksi :D  Tästä linkistä löytyy enemmän infoa mitä oon katsonut ja minkä verran.

Walter White: Bryan Cranston
Skyler White: Anna Gunn
Jesse Pinkman: Aaron Paul
Hank Schrader: Dean Norris
Marie Schrader: Betsy Brandt
Walter Jr. White: RJ Mitte
Saul Goodman: Bob Odenkirk
Mike Ehrmantraut: Jonathan Banks









Tämänkaltaisista yksityiskohdista puhun. Huikeista yksityiskohdista.
Sarjan viimeisen jakson nimi "Felina" aiheutti ihmisissä ihailua:


blood, meth, tears
end.

11. elokuuta 2017

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

"Romanssinpoikaset, illat hämyisessä pelihallissa ja yön selkään kiitävät moottoripyörät eivät olleet kuuluneet Nora Greyn elämään. Kunnes hänen biologian opiskeluparikseen ilmestyy kuin tyhjästä Patch-niminen salaperäinen muukalainen. Tumman ja synkeänkomean Patchin tutkimaton hymy ja ihmeelliset silmät kiehtovat Noraa kuin yölamppu perhosta. Kuka Patch oikein on ja mistä hän on tullut? Ja kuinka hän on saanut hiilenmustat arvet selkäänsä? Poika tuntuu olevan kaikkialla missä Norakin, lukevan tämän ajatuksia ja tietävän hänestä jopa ystäviä enemmän. Rakastuminen ei ole koskaan ollut näin enkelimäisen ihanaa - ja äkkiä myös tappavan vaarallista.

Patchin ilmaantumiseen kytkeytyy sarja selittämättömiä ja pelottavia tapahtumia, jotka saavat Noran epäluuloiseksi. Voiko Patchiin turvautua vai pitäisikö juuri häntä varoa? Noran etsiessä vastauksia hän törmää totuuteen, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Hän huomaa olevansa osa kostonhimoista, urhimurhista, lankeemuksista ja kielletystä rakkaudesta koostuvaa vyyhteä. Käynnissä on ikiaikainen taistelu, joka käydään kuolemattomien ja langenneiden sielujen kesken..."

Teos: Langennut enkeli, Hush Hush #1
Alkuperäinen nimi: Hush, Hush

Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Sivumäärä: 299
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Kirppis 

Arvosana: 


Jukopliut. Kuinka voikaan teinidraama höystettynä ripauksella jotain yliluonnollista iskeä näin kovaa? 

Olen halunnut lukea tämän kirjasarjan niiiin kauan kuin jaksan muistaa. Kun vihdoin ja viimein löysin ne nettikirppikseltä, oli pakko aloittaa lukeminen heti. Hieman tuli huokastua syvään kun hoksasin minkä ikäinen päähenkilö Nora on. Jotenkin nousee aina epäilykset kirjaa kohtaan jos päähenkilö on mua itseäni nuorempi (vaikkei ikäeroa edes olisi paljon). Positiivista ja yllättävää on se, että minä luen kirjaa jossa ei ole vampyyreita tai ihmissusia!

Kirjan jutut sai mut muutamaan otteeseen tyrskähtämään naurusta ja hymyilin varmaan ihan liikaa tätä lukiessa. Vähän jotain synkkää ja mysteeristä, mutta myös sitä normaalia ah-niin-ihanaa teinielämää. Perinteinen kiltti tyttö tapaa pahan pojan kuvio, joka näköjään edelleen jaksaa viihdyttää. Patchissa on hyvin paljon samaa kuin monen muun kirjan pojissa. Löytyy itsevarmuutta ja päättäväisyyttä - otetaan se mitä halutaan, heitellään ilmoille arvoituksia eikä oikein päästetä ketään lähelle henkisellä tasolla. Sitten ne kovan pojan luonteen omaavat yksilöt kaiken kylmyyden keskellä menevät ja rakastuvat joihinkin liian hyviin, kiltteihin ja ehkä vähän näkymättömiin tyttöihin. Mutta oikeasti - EI HAITTAA - mulle kaikki vastaava luettavaksi, heti! 

"Sinä pelkäät kaikkea sellaista, mitä et pysty hallitsemaan."


Mä olen puhunut tästä myös aiemminkin - mutta olen käyttänyt elämästäni tosi suuren ajan miettien millaisista kirjoista mä oikeasti pidän. Ehkä jopa pohtinut sitä miksi muhun ei iske ne kauniit, liikuttavat klassikkoteokset tai arvostelumenestykset. En häpeä enää lukumieltymyksiäni, koska olen oppinut että jokainen kirja, jokainen kirjoitettu sivu on arvokas jollain tapaa. Omassa genressään tai kirjallisuudessa ylipäätänsä. YA-kirjallisuus tuntuu pienin askelin rantautuvan myös tänne, ja mä olen ihan liekeissä! Ihan mahtavaa. 

Siksi Langennut enkeli oli mielestäni niin hyvä. Siitä löytyi vähän kaikkea mistä pidän. Oli nuoria ihmisiä, ihastumista ja söpöjä tilanteita. Mutta oli myös hieman sitä fantasiaa ja jotain normaalista poikkeavaa. Mulla on hieman sellainen kutina ettei sarjan muut osat ehkä iske niin paljon kun alkuhuuma oli ja meni, mutta se nähdään pian! Yksinkertaisesti en ole aikoihin enää uskaltanut antaa kirjoille täyttä tähtimäärää (enkä jostain syystä oikein lämpene edes näiden tähtien antamiselle), mutta kyllä tämä aika läheltä hipoo lempikirjojeni listausta.


7. elokuuta 2017

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu

"Ilmaisutaidon lukiossa ollaan tekemässä jouluksi uutta tulkintaa Lumikki-sadusta ja näytelmän pääosaan on tietenkin haluttu Lumikki Andersson. Kaikki näyttäisi sujuvan harvinaisen hyvin. Lumikki on yllätykseksi itselleenkin alkanut seurustella mukavan pojan kanssa, joka esittää näytelmässä metsästäjää. Olisko elämä viimein löytämässä rauhallisen uomansa?

Ensi-illan lähestyessä Lumikki alkaa kuitenkin saada viestejä salaiselta ihailijalta, jonka ihastus paljastuu pian kaikennieleväksi pakkomielteeksi. Viestien lähettäjällä tuntuu olevan enemmän tietoa Lumikin menneisyydestä kuin Lumikilla itsellään. Ihailija uhkaa muuttaa ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki suostu hänen vaatimuksiinsa. Selvittäessään salaisen ihailijan henkilöllisyyttä Lumikin on pakko kohdata myös oman elämänsä mustimmat salaisuudet.

Lisäksi Lumikin elämän suuri rakkaus, Liekki, ottaa jälleen yhteyttä yli vuoden hiljaisuuden jälkeen. Lumikin on tehtävä valinta kahden rakkaan väliltä. Mutta onko se mahdollista?"

Teos: Musta kuin eebenpuu, Lumikki Andersson #3
Kirjailija: Salla Simukka
Sivumäärä: 192
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 
½

Punainen kuin veri #1 ja Valkea kuin lumi #2.

Tuntui aluksi hieman tylsältä ja helpolta ratkaisulta että kirjan aiheena oli salainen ihailija. Stalkkereita ja ahdistelijoita löytyy vähän joka puolelta, ja pelkäsin että tämä jää tylsäksi sekä aikaisempien osien varjoon. Ja jos totta puhutaan, niin se myös jäikin. Aikaisempi osa Valkea kuin lumi loppui kuin seinään ja oli tietenkin pakko saada heti selville miten asiat jatkuvat ja mitä on tapahtunut. Kirjan mielenkiintoisin asia olikin siis se mitä Lumikin siskolle on käynyt ja miksi hänestä ei puhuta mitään.

Olin niin tämän jännittävän perhekuvion lumoissa, etten paljoa kiinnittänyt huomiota stalkkeriin eikä hänen henkilöllisyys oikeasti jaksanut syystä tai toisesta kiinnostaa. Täytyy myöntää että yllätyksenähän se tuli, ja olin olettanut stalkkerin olevan ihan eri henkilö.


"Ihmiset ovat niin luottavaisia. Kun on tarpeeksi vakuuttava ja uskottava, he nielevät jokaisen sanasi ja pitävät niitä hyvänmakuisena totuutena."


Osa tapahtumista ja ratkaisuista tuntui ehkä hieman typeriltä, nopeilta ja jäivät vähän auki - mutta kokonaisuutena ihan jees. Kirjan kannessa oli Savon Sanomien mainitsemana että sarjan teokset voisi lukea itsenäisinä, mutta haluan kiistää asian. Kyllä tästä saa paremmin kaiken irti jos lukee kaikki kirjat oikeassa järjestyksessä. Varsinkin tässä viimeisessä osassa oli viittauksia edelliseen osaan, ja ne mielestäni olisi tuntunut typeriltä jos ei olisi lukenut aikaisempaa osaa.

Tässä sarjassa on jotain niin erilaista verrattuna muihin, etten oikeastaan edes tiedä miten tätä kuuluisi kuvailla. Tosi ristiriitaiset fiilikset koko trilogiasta. Oon erityisen iloinen siitä että tämä on kotimainen, ja että pidin kotimaisesta kirjallisuudesta! Aina olen kamppaillut sen kanssa ettei täältä löydy mielenkiintoista luettavaa nuorille, mutta täytyy myöntää että viimeisen parin vuoden aikana tilanne on selkeästi muuttunut. Kyllä suomalaisetkin osaavat näköjään kirjoittaa.


5. elokuuta 2017

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

"Lumikki Andersson matkustaa kesällä paahtavan helteiseen Prahaan. Kauan kaivattu yksinolo katkeaa alkuunsa, kun Lumikkia lähestyy nuori nainen, joka väittää olevansa hänen sisarensa. Nainen, Zelenka, vaikuttaa yhtä aikaa vilpittömältä ja salailevalta. Perheensä salaisuutta selvittäessään Lumikki joutuu tekemisiin uskonlahkon kanssa, joka paljastuu vähin erin vaarallisemmaksi kuin hän olisi voinut koskaan kuvitella. Zelenka on hengenvaarassa, mutta niin on Lumikkikin.

Armoton helle pitää kaupunkia otteessaan, ja Lumikin täytyy miettiä kerta toisensa jälkeen, kehen hän voi luottaa, kun kenenkään aikeet eivät tunnu olevan puhtaita ja valkeita kuin lumi."

Teos: Valkea kuin lumi, Lumikki Andersson #2
Kirjailija: Salla Simukka
Sivumäärä: 237
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Prisma

Arvosana: 


Taas ollaan sen hetken äärellä kun mä pohdin minkä takia en kirjoittanut tätä postausta aiemmin. Kirjan lukemisesta on jo ikuisuus ja varmasti puolet jää taas vaihteeksi sanomatta siitä syystä. En siis ole hoppuillut postauksen kirjoittamisessa, koska itse kirja ei sen suuremmin iskenyt eikä ole hirveästi edes sanottavaa.

Lumikki -trilogian toisessa osassa ollaan poistuttu tutusta ja "turvallisesta" Suomesta. Yllättäen kesken reissun tuntematon nuori nainen ilmoittaa olevansa Lumikin sisko. Lumikki ikävöi myös ensirakkautta Liekkiä ja Zelenkan ilmestyttyä kuvioihin mieleen nousee unohdettuja muistoja lapsuudesta. Mä olen sitä mieltä että tämä saattoi jopa olla trilogian paras osa. Lahko oli aiheena hyvä ja mielenkiintoinen valinta.

"Älä usko mitään, mitä ei voi tietää takuulla varmaksi."


Jos tämä osa oli trilogian paras osa, miksi se ei sitten kuitenkaan iskenyt? En tiedä. Viihdyttävä, mutta kirja jota tuskin tulen uudestaan lukemaan. Mua ärsytti myös yksi kohtaus jossa Lumikki juoksi julkisella paikalla miestä karkuun - miksi et vaan huutanut apua? Takaa-ajo keskellä Prahaa eikä kukaan kiinnitä mitään huomiota? Voisi kuvitella että huutamalla apua tai karjumalla täyttä kurkkua edes joku auttaisi, tai jahtaaja luovuttaisi peläten jäävänsä kiinni. Tämä osa päättyi tietenkin cliffhangeriin, josta olin enemmän kuin innoissani ja se olikin suurin (ja lähes ainoa) syy miksi luin myös seuraavan osan. Ollaan siis taas tutussa tilanteessa, jossa pidin ja en pitänyt.