26. kesäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

"Raisa Oja, 17-vuotias Kallion kasvatti, ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskelle repivää tasitelua. Jos edes omiin tunteisiinsa ei voi luottaa – keneen tai mihin voi?"

Teos: Uhanalainen, Susiraja #2
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Voi jummi. Ylistin sarjan ensimmäistä osaa täällä, etten tiedä mitä uutta voisin sanoa tämän kohdalla.

Koska Elinan kirjoitustyyli iskee muhun niin kovaa - on tämän lukeminen oikeasti pelkkää juhlaa. Tapahtumat pitää otteessaan eikä lukemista halua lopettaa kesken.

Vaikka kirja tuntui lähtevän turhan hitaasti liikkeelle, en jaksanut kiinnittää siihen(kään) suurempaa huomiota kun halusin niin palavasti tietää mitä tulee tapahtumaan. Tapahtui myös paljon asioita mitkä oli arvattavissa jo ensimmäisen osan lopussa. Raisa palaa Hukkavaaraan, tietenkin tunteet Mikaeliin ovat ennallaan ja tottahan toki myös Raisan paras ystävä ja nykyinen kämppis Niko on menossa mukana. Tapahtui paljon asioita joita en muistanut ensimmäiseltä lukukerralta (2015) ollenkaan. Mikaelin entinen tyttöystävä Jenni onkin hyvä tyyppi, ja täytyy myöntää Jennin olevan yksi lemppareistani nykyään. Saatiin tietää myös enemmän Kesyttömässä vierailleesta Juhasta, joka outoudellaan häiritsi kaikkia.


"Siinä tapauksessa hänkin on minun kuolemani."


Olen lukenut paljon muiden arvosteluita yleisesti ottaen kaikista kirjoista, ja hoksasin muiden kiinnittävän huomiota ihan eri asioihin kuin itse. Mä olen yleensä niin innoissani lukemastani tekstistä, ja etenkin Susirajan kohdalla kiinnittänyt huomiota vaan niihin hyviin juttuihin. Mun on vaikea löytää kirjoista "huonoja" puolia, vaikka muiden postauksia lukiessa huomaan kuitenkin samaistuvani fiiliksiin. Mutta ehkä se on ihan jees. Ehkä on ihan jees että mä ylistän kirjoja ja joku toinen taas kirjoittaa niistä epäkohdista. Tämä on myös syy siihen, miksi kuvailen arvostelujani fiilistelyiksi, kun tämä mun bloggaaminen on lähinnä fanityttöilyä kuin "ammattimaista" arvostelemista.

Mutta turhat löpinät sikseen, Uhanalainen oli ihana. Juuri tässä pohdin että pitäisikö sittenkin lukea seuraavaa osaa jo nyt, vai odottaa kesäloman alkamista ja seuraavaa lukumaratonia. Hmm, päätöksiä. Silti toivon Mikaelin olevan suuremmassa osassa seuraavissa kirjoissa. Heh.


2 kommenttia:

  1. Okei, nyt mun on haettava tää takaisin kirjastosta.. :--D

    Ps. Ja musta tuntuu ihan samaltaXD Kaikki muut kirjoittaa tosi upeesti ja vaikka mistä.. osaa antaa kritiikkiä ja oikeasti kirja-arvostelut tuntuu kirja-arvosteluilta.. ja sitten itse kirjotan vaan fanityttölasit nenällä keikkuen, sillee tosi pinnallisesti haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Ja onneksi en oo ainoa! Mulla menee lähes poikkeuksetta fanityttöilyksi aina ja sitten jää monet pienet asiat huomaamatta. :D Sulla on kyllä kiva tyyli kirjoittaa!

      Poista