8. toukokuuta 2017

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa

"Ehkä kaikkea ei voi ennustaa, mutta jotakin voi. Kuten esimerkiksi sen, että olen rakastumassa Ollyyn. Ja siitä tulee lähes varmasti katastrofi.

Maddy on tyttö, joka on allerginen koko maailmalle. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan, puhtaan ilman kuplassa. Eräänä päivänä naapuriin muuttaa poika. Ikkunasta Maddy näkee Ollyn ja Olly Maddyn. Maddy ymmärtää, että eläminen tarkoittaa muutakin kuin hengissä pysymistä. Joskus rakkaus on kaikki kaikessa: Olly on riski, joka Maddyn on pakko ottaa."

Teos: Kaikki kaikessa
Alkuperäinen nimi: Everything, Everything

Kirjailija: Nicola Yoon
Sivumäärä: 319
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Adlibris 

Arvosana: 

Tämä kirja oli yksi niistä jonka bongasin booktuben puolelta ja tiesin heti haluavani lukea tämän. Kaavailin lukevani tämän englanniksi, mutta kun kuulin suomennoksesta – jäin enemmän kuin mielelläni odottamaan sitä. Kirjasta on tulossa myös elokuva tässä kuussa, ja se täytyy jossain välissä katsoa myös. 

Tähän kohdistui myös paljon ennakkoluuloja ja osittain ne myös piti paikkaansa. Tyttö rakastuu poikaan, poika rakastuu tyttöön, uhmataan maailmaa bla blaa ja muita ällösöpöjä kliseitä. Tuli itselleni hirvittävän kyyninen olo, jotenkin tuntui etten usko vastaaviin asioihin. Siis rakkauteen ensisilmäyksellä tai siihen että parin päivän tuntemisen jälkeen on valmis vaarantamaan henkensä toisen vuoksi. Onhan se tietty ihanaa, mutta ei ehkä realistista. Toisaalta – rakastuneena kai sitä tekee ihan mitä vaan. Kun ajattelee Maddyn elämää jossa ainoat ihmiset ympärillä ovat äiti ja hoitaja, kyllähän uusi, komea ja kaikilla tavoin ihana poika varmasti vie sydämen. Ihan keneltä tahansa.

"Elämä on lahja. Älä unohda elää sitä."

Oon kamppaillut jo tovin hirveää lukujumia vastaan, siis oikeasti taistellut selättääkseni sen kokonaan, ja ehkä tämä auttoi. Sivut kääntyi kuin itsestään ja "pitkästä" aikaa tuli sellainen fiilis että nautin lukemisesta. Helppoa ja hauskaa luettavaa, ja ehkä se ällösöpöys ei haittaa mitään. Oon kuitenkin yleisesti ottaen teinikirjojen ja hassunhauskan romantiikkahömpän ystävä. Loppu pääsi yllättämään ja siitä syystä pidin tästä vielä enemmän. 

Kirjasta erikoisen teki kuvitus, ja tämä ominaisuus teki mielestäni tästä vielä paremman. Oli sähköposteja, nettisivustoja ja piirrustuksia. Kirjan kuvituksesta on vastannut Nicolan aviomies David. Mua itseäni vaivasi kyllä hieman kuinka tämän painoksen kansi erosi alkuperäisestä, enkä ole koskaan oikeastaan välittänyt leffakansista kirjoissa. Haluan saada lukukokemuksesta kaiken irti ja kuvitella itse miltä hahmot näyttäisi – mutta jos kannessa on kuva henkilöistä, näen lukiessani vaan toisen ihmisen näkemyksen henkilöistä. 

"Käännän katseeni pojasta ikkunalautaan ja taas takaisin. Hän ei ole enää kyykyssä. Hän tuijottaa minua. Katseemme kohtaavat. Mietin epämääräisesti, mitä hän näkee ikkunassani – vieraan, valkoisiin pukeutuneen tytön jolla on isot, tuijottavat silmät. Poika hymyilee minulle, eivätkä hänen kasvonsa ole enää synkät, eivät enää vakavat. Yritän vastata hymyyn, mutta olen niin hämilläni, että kurtistan hänelle sen sijaan kulmiani."


2 kommenttia:

  1. Pitäsköhän munkii luovuttaa muiden kirjojen kohdalla hetkeks ja lukea tää. Jos tää veis omankin lukujumin pois :D Houkuttelis kyllä kun tää viime viikolla tipahti postilaatikosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Mulla on ollut muutama kirja ikuisuuden nyt kesken enkä ees jaksa vielä yrittää niiden jatkamista. Puuduttavaa kyllä katsoa ku ne vaan lojuu tossa hyllyllä keskeneräisenä odottamassa lukemista :D Ehkä vielä joskus.

      Poista