18. lokakuuta 2017

R. J. Palacio: Ihme

"August Pullmanin kasvot ovat pahasti epämuodostuneet. Kotikoulua tähän mennessä käynyt Auggie on nyt aloittamassa viidennen luokan oikeassa koulussa. Se kiehtoo ja se pelottaa. Hän on ihan tavallinen nuori epätavallisten kasvojensa takana, mutta saako Auggie uudet koulukaverit uskomaan sen? IHME on kertomus Auggien urheudesta ja uteliaasta asenteesta sekä rohkaiseva tarina ennakkoluulojen kohtaamisesta."

Teos: Ihme
Alkuperäinen nimi: Wonder
Kirjailija: R. J. Palacio

Suomentaja: Inka Parpola
Sivumäärä: 336
Kustantaja: WSOY

Mistä: oma kirjahylly

Minä taisin ensimmäisen kerran törmätä tähän Palacion esikoisteokseen booktubessa ylistyskommenttien ympäröimänä. Kun näin että tästä tulee suomennettu versio, tiesin heti sillä sekunnilla että tämä kirja mun täytyy saada. 

Odotin kirjalta paljon, siis oikeasti todella paljon. En ollut lukenut tästä mitään huonoa, ja jopa GOODREADSISSA lähes 400 tuhatta ihmistä on pisteyttänyt tämän kirjan, joista 49% on antanut tälle kirjalle 5 tähteä. Mutta tiedättekös mitä? Niin minäkin annoin. Täydet viisi tähteä.

"Luulen, että ainoa ihminen koko maailmassa, 
joka tajuaa miten tavallinen minä olen, olen minä itse."

Sitä harvoin törmää kirjaan joka koskettaa. Koskettaa sellaisella tavalla, jota on vaikea kuvailla. Aluksi sitä on hieman surullinen, tuntee pienoista vihaa, mutta sitten kaiken sen haikeuden keskeltä löytää iloa ja onnellisuutta. Kummallista, kuinka kymmenvuotias Auggie sulattaa sydämen kirjan sivujen läpi. 

Kiusaaminen ei tietenkään missään tilanteessa tai tapauksessa ole koskaan oikein, mutta tämä kirja näytti mulle vielä yhden uudenlaisen puolen kiusaamisesta. En usko että koulukiusaamisen vaikutusta elämään ymmärtää koskaan täysin ellei sitä koe itse. Joka kerta kuullessani tai lukiessani kiusaamisesta mut valtaa sama järkytys. Järkytys siitä, kuinka julmia ihmiset voi toisilleen olla. Joka ikinen kerta. 

Kirja lähtee käytiin Augustin kertomana, mutta ääneen pääsee myös Augustin sisko Via sekä muutama kaveri. Tarkoitus oli porautua vielä tarkemmin tapahtumien kulkuun, mutta paras ratkaisu taitaa olla se, että jokainen lukee ja kokee tämän itse. Niin vaikuttava teos, että olen aikalailla sanaton. 

"Ystävällisyys on niin kovin yksinkertainen asia. Niin kovin yksinkertainen. 
Kiltti, rohkaiseva sana silloin, kun sille on tarvetta. Ystävyyden teko. Nopea hymy."



Kirjasta tulossa elokuva 19.11.2017 (USA) / IMDb

15. lokakuuta 2017

Mun kirjahyllystä loppuu tila! | ostoksia n:o 1

Kun lopetin kuukausittaisten ostospostausten tekemisen, tarkoitus oli että niitä tulisi harvemmin. Syyskuun lopussa katselin ostamieni kirjojen luomaa pinoa, ja totesin että olisi voinut näistäkin jo postata. Tilanne on aina sama: kuvittelen etten ole ostanut mitään, mutta todellisuus onkin toinen. Puolustaudun kuitenkin sillä, että ostin kun halvalla sain - ja osa on ostettu käytettyinä! No mutta, mennään asiaan ilman sen kummempia jaaritteluita.

ANTIKVARIAATTI:
- Dave Thompson: Red Hot Chili Peppers - Elämäkerta
- Veronica Roth: Uskollinen
- Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
- R. J. Palacio: Ihme



TORI.fi:
- Lise Myhre: Nemi 1
- Lise Myhre: Nemi 2
- Lise Myhre: Nemi 3
- Lise Myhre: Nemi 4
- Lise Myhre: Nemi 5

ADLIBRIS:
- Robert Galbraith: Pahan polku
- Jenny Han: To All the Boys I've Loved Before
- Stephanie Perkins: Anna and the French Kiss
- Stephanie Perkins: Lola and the Boy Next Door
- Stephanie Perkins: Isla and the Happily Ever After

MUUALTA:
- Katja Kettu: Kätilö / saatu
- Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa / k-citymarket
- Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaassa / kärkkäinen
- Dan Brown: Enkelit ja demonit / saatu

Seuraavaksi kriiseillään sitten siitä että mitäs sitä luetaan. Oon ollut näistä hankinnoista jotenkin tosi iloinen, ja koin suurta ahdistusta kirjastolainoista joten vein suurimman osan niistä pois.

Löytyykö kasasta teille tuttuja teoksia?
Onko joukossa jotain mikä pitäisi lukea ASAP? Mitä lukea seuraavaksi?

11. lokakuuta 2017

Riverdale: 1. tuotantokausi (2017)



traileri / 1 kausi / 13 jaksoa / 45 min / v. 2017 / the cw

Netflix toi meille tänne Suomeen Riverdalen ensimmäisen kauden jenkkitahtiin jakso jaksolta. The CW:n tuottama teinidraama perustuu Archie -sarjakuvan hahmoihin. Buzzfeed oli tehnyt artikkelin siitä kuinka samalta Riverdalen kööri näyttää verrattuna alkuperäiseen Archieen. Äkkiseltään katsottuna voisi todeta näyttelijäkaartin olevan täydellinen.

Kaikki lähtee käyntiin nuoren Jason Blossomin kuolemasta joka järisyttää pientä kaupunkia. Kuten arvata saattaa, kyseessä ei olekaan onnettomuus vaan tapaus paljastuu murhaksi. Koko tuotantokausi onkin siis kaiken teinidraaman lisäksi täynnä mysteereitä ja kysymyksiä. Kuka? Miten? Miksi?

Minä olen tämän katsomisessa ehkä hieman myöhässä, ottaen huomioon että toinen tuotantokausi starttaa ihan kohta! Myönnetään, tuli ehkä hieman kiirus tämän postauksen julkaisemisessa jotta päästään katselemaan kakkoskautta oikeaan tahtiin. Suurin syy tämän katsomiseen oli ihanaakin ihanempi Cole Sprouse, jota myönnän rakastaneeni Disney Channelista lähtien. (Ja tämän sarjan jälkeen rakastan vielä enemmän...)

Lyhyesti kuvailtuna: Pretty Little Liars tapaa Twin Peaksin. Mutta tosiasia on myös se, että Riverdalen ensimmäisellä kaudella oli huomattavasti enemmän tapahtumia, juonenkäänteitä ja järkytyksiä kuin Pretty Little Liarsin seitsemällä tuotantokaudella yhteensä. Riverdale on niin koukuttava, ehkä jopa hieman guilty-pleasure mutta silti mielestäni laadukas ja hyvin tehty sarja.

Ihastuin kuvaustyyliin, värien käyttöön ja tunnelmaan. Jotenkin tosi kaunista, mutta samalla niin synkkää ja karmivaa. Päätin tämän aloittaessani etten odota tai oleta mitään, ja se olikin hyvä ratkaisu. Oli mahtavaa katsoa tätä niin sanotusti "tyhjin aivoin", koin saavani tästä paljon enemmän irti niin. Tietenkään täysin en onnistunut päätäni nollaamaan, ja jo parin jakson jälkeen loin kuvan siitä kuka syyllinen olisi - ja kerrankin olin oikeassa!

Henkilöhahmoista pidin ja näyttelijät suoriutuivat työstään oikein mallikkaasti. Muutama kiusallisen tönkkö kohtaus löytyi, eikös ne kuitenkin teinisarjoihin jollain tapaa aina kuulu. Parin hahmon kohdalla on edelleen erittäin suuri kysymysmerkki, enkä osaa luottaa niihin pätkän vertaa. Cole Sprousen näyttelemä Jughead Jones, joka myös toimii kertojana, on ehdottomasti mun lemppari. Se nyt tuskin aikaisemman ylistyksen jälkeen tulee yllätyksenä.

Suosittelisinko? No kyllä. Tosin jos useampaan kertaan mainittu teinidraama ei iske, jättäisin katsomatta.

K. J. Apa (Archie) / Lili Reinhart (Betty) / Camila Mendes (Veronica) /
Cole Sprouse (Jughead) / Madelaine Petsch (Cheryl) / Ashleig Murray (Josie)



 Toisen tuotantokauden eka jakso katsottavissa huomenna 12.10. Netflixistä.

JAIKS 

6. lokakuuta 2017

Atypical: 1. tuotantokausi (2017)

"Netflixin tuottama sarja kertoo autistisesta 18-vuotiaasta pojasta sekä tämän perheestä, joihin lukeutuvat Jennifer Jason Leigh’n ja Michael Rapaportin esittämät vanhemmat. Keir Gilchristin (It Follows) esittämän, sosiaalisesti rajoittuneen nuoren miehen elämää vaikeuttaa tämän halu alkaa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja tehdä se kunnialla." - episodi.fi


traileri / 1 kausi / 8 jaksoa / 30 min / v. 2017 / netflix

Nyt jo useamman Netflix-sarjan katsoneena voin sanoa Atypicalin nousseen yhdeksi lemppariksi. Atypical on ensinnäkin hauska, mutta myös todella herkkä, silmiä avaava ja ennen kaikkea koskettava tv-sarja. Mun itkupilliluonne yrittää aina vältellä sarjoja tai elokuvia jotka saattaa olla surullisia, mutta Atypicalista sellaista kuvaa en saanut joten uskaltauduin katsomaan sen. Kuitenkin jo ensimmäisen jakson aikana lukaisin muutaman kommentin ja joku kertoi nyyhkytelleensä koko kauden ajan - pelästyin hieman. Siinä sitten kahdeksan jakson ajan odottelin milloin se suuri romahdus tulee, mutta sitä ei koskaan tullutkaan vaikka muutaman hiljaisen kyyneleen vuodatinkin.

Täytyy tähän väliin sanoa, etten oikeasti hirveästi tiedä autismista mitään, joten sen suhteen en suuremmin voi ottaa kantaa. Näin asiasta tietämättömän silmiin tämä kuitenkin esitettiin hyvin, niin että minäkin ymmärsin jotain. Autismi on viime vuosina kyllä esiintynyt monessa tv-sarjassa tai elokuvassa mitkä olen katsonut, ja uskon että se on myös edesauttanut ihmisten suhtautumista autismiin hyvällä tavalla.

Päähenkilö Sam on lievästi autistinen nuori, joka ilmoittaa illallisen äärellä haluavansa tyttöystävän. Ylisuojelevalle äidille Elsalle tämä tulee järkytyksenä, kun taas isosisko Casey ja isä Doug ottaa asian huumorin kautta rennommin. Keir oli mielestäni nappivalinta Samin rooliin, enkä osaisi kuvitella ketään muuta hänen paikalleen. Casey oli heti ensimmäisestä jaksosta ihan mainio, ja ihastuin siihen kuinka siskollisen tyly, mutta rakastava ja välittävä hän oli Samia kohtaan. Caseyn ja Samin välinen suhde olikin koko sarjan parasta antia. Lisänä perheen arkeen on kuvattu myös Samin vierailua terapeuttinsa Julien luona, ja hauskuutta mukaan tuo Samin työkaveri Zahid - joka jakaa ihan uskomattomia vinkkejä naisten iskemiseen.

Juoni jää ehkä hieman latteaksi, mutta onneksi hyvät henkilöhahmot pelastaa tilanteen! Aikalailla kaikkialla nähtyä perus draamaa, mutta myös tärkeitä aiheita: rakastumista ensimmäistä kertaa, väärinkäsityksiä, epäonnistumisia ja onnistumisia, kriisejä niin perheen sisällä kuin parisuhteessakin sekä koulukiusaamista ja sitä vastaan taistelemista.

Näyttelijävalinnoista vielä hieman: äitiä näyttelevä Jennifer on aina ollut mielestäni vähän yäääh plääh meh näin nätisti sanottuna. Jotenkin hän ei vaan toiminut tässä lämpimän ja välittävän äidin roolissa, hän sopii paremmin johonkin hieman rosoiseen rooliin. Jokaisen kahdeksan jakson ajan ärsyynnyin aina enemmän tai vähemmän hänen sanomisistaan tai tekemisistään, tosin osa niistä olisi ärsyttänyt kenen näyttelemänä tahansa. Isän roolissa Michael oli sympaattinen ja sai luotua lämpimän fiiliksen perheensä ympärille.

Michael Rapaport (Doug) / Amy Okuda (Julie) / Nik Dodani (Zahid)


Hallooota kausi 2 - mä odotan jo!