26. kesäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

"Raisa Oja, 17-vuotias Kallion kasvatti, ei Kainuun korven Hukkavaaraan muuttaessaan osannut aavistaa, miten paljon hänen maailmansa muuttuisi. Paettuaan susirajan vaaroilta takaisin Helsinkiin Raisa on yrittänyt keskittyä kaiken tapahtuneen unohtamiseen.

Mutta suuri rakkaus, Mikael, ei ole niin vain unohdettavissa. Eikä Hukkavaara ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan.

Sudet kutsuvat. On pakko palata takaisin, vaikka se tarkoittaa ajautumista keskelle repivää tasitelua. Jos edes omiin tunteisiinsa ei voi luottaa – keneen tai mihin voi?"

Teos: Uhanalainen, Susiraja #2
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 446
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Tori.fi

Arvosana: 


Voi jummi. Ylistin sarjan ensimmäistä osaa täällä, etten tiedä mitä uutta voisin sanoa tämän kohdalla.

Koska Elinan kirjoitustyyli iskee muhun niin kovaa - on tämän lukeminen oikeasti pelkkää juhlaa. Tapahtumat pitää otteessaan eikä lukemista halua lopettaa kesken.

Vaikka kirja tuntui lähtevän turhan hitaasti liikkeelle, en jaksanut kiinnittää siihen(kään) suurempaa huomiota kun halusin niin palavasti tietää mitä tulee tapahtumaan. Tapahtui myös paljon asioita mitkä oli arvattavissa jo ensimmäisen osan lopussa. Raisa palaa Hukkavaaraan, tietenkin tunteet Mikaeliin ovat ennallaan ja tottahan toki myös Raisan paras ystävä ja nykyinen kämppis Niko on menossa mukana. Tapahtui paljon asioita joita en muistanut ensimmäiseltä lukukerralta (2015) ollenkaan. Mikaelin entinen tyttöystävä Jenni onkin hyvä tyyppi, ja täytyy myöntää Jennin olevan yksi lemppareistani nykyään. Saatiin tietää myös enemmän Kesyttömässä vierailleesta Juhasta, joka outoudellaan häiritsi kaikkia.


"Siinä tapauksessa hänkin on minun kuolemani."


Olen lukenut paljon muiden arvosteluita yleisesti ottaen kaikista kirjoista, ja hoksasin muiden kiinnittävän huomiota ihan eri asioihin kuin itse. Mä olen yleensä niin innoissani lukemastani tekstistä, ja etenkin Susirajan kohdalla kiinnittänyt huomiota vaan niihin hyviin juttuihin. Mun on vaikea löytää kirjoista "huonoja" puolia, vaikka muiden postauksia lukiessa huomaan kuitenkin samaistuvani fiiliksiin. Mutta ehkä se on ihan jees. Ehkä on ihan jees että mä ylistän kirjoja ja joku toinen taas kirjoittaa niistä epäkohdista. Tämä on myös syy siihen, miksi kuvailen arvostelujani fiilistelyiksi, kun tämä mun bloggaaminen on lähinnä fanityttöilyä kuin "ammattimaista" arvostelemista.

Mutta turhat löpinät sikseen, Uhanalainen oli ihana. Juuri tässä pohdin että pitäisikö sittenkin lukea seuraavaa osaa jo nyt, vai odottaa kesäloman alkamista ja seuraavaa lukumaratonia. Hmm, päätöksiä. Silti toivon Mikaelin olevan suuremmassa osassa seuraavissa kirjoissa. Heh.


22. kesäkuuta 2017

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä

"Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille."

Teos: Kaarnan kätkössä, Väkiveriset #1
Kirjailija: Sini Helminen
Sivumäärä: 220
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Adlibris

Arvosana: 


Mulla ei ollut tätä kirjaa kohtaan suuria odotuksia ja silti petyin. En pettynyt siksi että kirja olisi ollut huono, petyin lähinnä siksi etten osannut päästää itseäni täysillä tuohon maailmaan. Luettuani ensimmäiset 20 sivua, olin varma ettei tämän lukemisesta tulisi mitään ja kirja vaikutti ärsyttävän yksinkertaiselta.

Sinin kirjoitustyyli oli raikas yllätys, vaikkakin henkilöiden puhetyylit pisti mun tuskamittarin koetukselle muutamaan otteeseen. Jokainen luku on nimetty myös latinankielisillä lauseilla, joka oli kiva lisä. Fontti oli myös kiva, en tiedä onko se oikeasti eri kuin muissa lukemissani kirjoissa vai näyttikö se vaan siltä. Kirja oli myös nopeasti luettava, joka on mielestäni plussaa. Ja Karin Niemen taiteilema kansi, niin nätti!


"Quidquid latine dictum sit, altum videtur."
"Mikä tahansa latinaksi sanottu vaikuttaa syvälliseltä."


Sinipiikojen, hiisien ja metsänneitojen elämä ja koko kuvio jäi mulle todella epäselväksi ja rehellisesti sanottuna mua ei oikeastaan edes kiinnosta. Fantasia yleensä iskee muhun, mutta selkeästi olen kiinnostuneempi ihmissusista. Vampyyreita kuitenkaan unohtamatta.

Takakannessa mainitaan jännitys ja romantiikka, jokseenkin kummatkin jäi vähän etäälle enkä saanut niistäkään kiinni. Muutamat kohtaukset jättivät mut myös täysin kysymysmerkille. Miksi esimerkiksi Pinjan isovanhemmat usuttivat hänet illaksi epämääräiseen baariin yksin, ja vielä alaikäisenä? Voisiko siitä muka millään tasolla seurata jotain hyvää? (Toivottavasti en nyt muista Pinjan ikää väärin). En voi kuitenkaan sanoa tämän kirjan olleen täysi floppi. Idea kirjassa on mainio, jotain uutta ja erilaista verrattuna niihin myös mun ihailemiin ihmissusiin joita tuntuu olevan kaikkialla. Nuorempi minä olisi saattanut olla tästä innoissaan, mutta nyt en millään voi sanoa samaa.


20. kesäkuuta 2017

Elina Rouhiainen: Kesytön

"Raisa Oja on 17-vuotias Kallion kasvatti ja kunnianhimoinen taiteilijanalku, jonka elämä sortuu kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Rakas Helsinki jää taakse, kun Raisa lähetetään asumaan keskelle Kainuun korpea. Hukkavaaran erikoisessa kylässä hänen ainoana toiveenaan on selvittää miksi hänen äitinsä on pitänyt menneisyytensä salassa.

Kaiken hämmennyksen keskellä Raisan elämään astuu Mikael Sarri. Mikael on koulun vaikutusvaltaisin poika, jonka merkilliset silmät tuntuvat hakeutuvan yhä useammin Raisan suuntaan. Mutta uskaltaako Raisa edes unelmoida Mikaelista, jota muut kunnioittavat ja pelkäävät - ja jonka tyttöystävä on jäätävän kaunis? Kun uskomaton totuus Hukkavaarasta alkaa vähitellen selvitä Raisalle, ei paluuta entiseen enää ole. Ja salaisuudet ovat vasta alkaneet paljastua"

Teos: Kesytön, Susiraja #1
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Sivumäärä: 426
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: Huuto.net

Arvosana: 


Sain vihdoin ja viimein hommattua itselleni koko tämän sarjan kovakantisena, joten oli pakko aloittaa lukemaan tämä kokonaan alusta jotta muistaisin tapahtumat tarkasti. Ekalla lukukerralla (2013/2014?) rakastin tätä ihan älyttömästi. Mä olen aina tykännyt susista ja näin ollen myös ihmissusista, joten kun ekaa kertaa tähän tartuin - olin varma että pitäisin tästä. Kesytön iski nyt ihan samalla tavalla kuin aiemminkin, ja on ihan huippua että kotimaastakin voi löytää jotain näin hienoa. Suomalaisten kirjoittamat kirjat ei ole koskaan oikeen iskenyt muhun, mutta ehkä olen lukenut vaan vääriä kirjoja. Tämä on selkeästi se genre mistä pidän eniten.

Nykyään kaikkea on tapana verrata muihin, myös Kesytöntä on verrattu esimerkiksi Väristykseen kuin myös Twilightiin. Juuri Väristys -trilogian lukeneena en yhtään viitsinyt lähteä vertailemaan näitä keskenään. Tietenkin saman tyylin kirjoista löytyy väkisinkin yhtäläisyyksiä, mutta eivät nämä mielestäni kuitenkaan niin hirvittävän samanlaisia ollut että olisin lukiessa sitä jäänyt erikseen pohtimaan.


"Katsoimme toisiamme. Suden katseesta paistoi 
ymmärrys: se tiesi. Se tiesi, eikä siltikään lähtenyt pois."


Susirajassa on toinen toistaan ihanimpia hahmoja eikä mua häirinnyt yhtään tämä teiniromanssi mikä tästäkin sarjasta löytyy. Mikael on ihana, ja ihan tosi, luen häneen liittyviä kirjoja vaikka lopun elämääni jos siihen annetaan mahdollisuus. Raisa löytää myöskin uuden parhaan ystävän, Nikon, joka on ihminen (tai no ihmissusi) kenet luultavasti jokainen tarvitsisi elämäänsä.

Elinan tyyli kirjoittaa on myös älyttömän soljuvaa ja sivut kääntyivät kuin itsestään. Ihan parasta kesäluettavaa, olisipa vaan loma jotta pääsisi uppoutumaan tähän sarjaan ihan kunnolla! Saatan säästää kesälomalleni pari osaa, ellen sitten innostu ahmimaan näitä kaikkia kerralla. Palan halusta kuulla mitä niissä kahdessa viimeisessä osassa tapahtuu joita en ole vielä kertaakaan aiemmin lukenut.


18. kesäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen lukumaraton

Voi lukumaraton sentään! Olin pähkäillyt jo jonkin tovin pitäväni lukumaratonia, jotta saisin kirittyä tämän vuoden lukutavoitetta. Blogistanian kesälukumaraton ei olisi siis voinut tulla parempaan saumaan, ja olihan mun sitten pakko lähteä mukaan. Tälle kesälle on tulossa ainakin vielä kaksi maratonia, ja niihin lähdetään ehdottomasti mukaan myös jos aikataulut antavat periksi. 11 työpäivää jäljellä ja sen jälkeen voi rentoutua ihan kunnolla - vihdoin!

Lauantai, klo 18:00
Mun lukumaraton starttasi Elina Rouhiaisen Uhanalaisella, mikä mulla olikin jo kesken. Pidin taukoja vähän ehkä turhankin tiheään tahtiin, katsoin Skamin uuden jakson ja jumituin koneelle pariksi tunniksi ja erehdyin välillä selailemaan puhelinta.

Sunnuntai, klo 0:25
Sain luettua Uhanalaisen loppuun, ja sivuja oli tällä hetkellä luettuna 379. Pidin kevyen tauon, selailin muiden maratonpostaukset ja päivitykset läpi syöden samalla. Aloitin lukemaan Sini Helmisen kirjaa Kaarnan kätkössä, josta jaksoin lukea vaivaiset 38 sivua ennen nukahtamista. Kirja alkoi tökkien eikä vaikuttanut ollenkaan mun jutulta.

Sunnuntai, klo 10:35
Lukeminen jatkui taas useampien pienien taukojen saattelemana. Yhdessä välissä oli pakko kuunnella hetki Lorden uutta levyä, yhdessä välissä oli pakko käydä syömässä ja toisessa välissä taas eksyin selailemaan Instagramia.

Sunnuntai, klo 12:10
Kaarnan kätkössä luettu, ja ensivaikutelma piti paikkaansa eikä tämä ollut mun pala kakkua. Aloitin heti samoilla tulilla lukemaan Estelle Maskamen DIMINY -sarjan viimeistä osaa siinä toivossa että saisin sen sarjan mahdollisimman nopeasti luetuksi ja pääsisin etenemään muissa sarjoissa.

Sunnuntai, klo 14:00
DIMIMY eteni hyvää vauhtia ja sain luetuksi 225 sivua. Tässä vaiheessa pakenin syömään, ja jäin katsomaan Netflixistä Orange is the New Blackin uusinta tuotantokautta.

Sunnuntai, klo 18:00
Maraton virallisesti mun osalta ohi. Yhteenvetona sain luettua kaksi kirjaa loppuun ja aloitettua kolmannen. Luin vuorokauden aikana yhteensä 824 sivua.

Olen ihan tyytyväinen lukusaldooni, vaikka olisin selkeästi voinut lukea vaikka tuplasti enemmän. Oon yllättävän nopea lukemaan ja siksi itseäni vähän harmittaa että suurin osa ajasta meni tekemällä jotain aivan muuta. Tavoitteita seuraavalle maratonille: omistan ajan oikeasti lukemiselle! Alla näkyy mun pino mitä kaavailin lukevani, vaikka onhan se hieman yliampuva. Mieli olisi tehnyt jatkaa Susirajan parissa, tai aloittaa lukemaan Kuuraa, josta olen haaveillut ikuisuuden ja nyt viimein saanut hommattua sen itselleni - mutta päätin säästää ne paremmalle ajalle, kesälomalle.