20. helmikuuta 2018

Zoe Sugg: Girl Online

"Pennyllä on salaisuus. Hän kirjoittaa blogia nimimerkillä Girl Online. Blogissaan Penny purkaa sydäntään ja kertoo omasta elämästään: ihastuksesta väärään poikaan, kaverihuolista, omasta kreisistä perheestään - hän pystyy nimettömänä kertomaan jopa paniikkihäiriökohtauksistaan. Blogi on hänelle kuin toinen koti.

Vanhempiensa työkeikan siivellä Penny pääsee matkustamaan New Yorkiin, missä hän kohtaa Noahin, suloisen rokkaripojan. Pian Penny tajuaa olevansa rakastunut korviaan myöten - ja jokainen hurmaantumisen askel kirjautuu hänen blogiinsa. Mutta myös Noahilla on salaisuus..."

Teos: Girl Online
Sarja: Girl Online #1
Kirjailija: Zoe Sugg
Suomentaja: Inka Parpola
Sivumäärä: 430
Kustantaja: WSOY
Mistä: oma kirjahylly


Lähdin lukemaan tätä kirjaa ihan puhtaasti siitä syystä, että olin kiinnostunut mitä Zoella on saanut aikaan. En myöskään ole perehtynyt siihen kuinka paljon tekstistä on oikeasti Zoen omaa käsialaa, ja kuinka paljon Sioban Curham on kirjoittanut. Onko Curham kenties kirjoittanut kaiken, vai miten asiat on oikeasti mennyt. Jos joku tietää tästä jotain, kommenttikenttä on avoin ja lueskelen mielelläni taustoja kirjan takaa.

Girl Online oli söpö tarina, mutta monella tapaa kömpelö. En tiedä voiko siitä syyttää käännöstä, vai onko alkuperäinen teksti ollut yhtä jäykkää. Uskon tämän toimivan alkuperäisellä kielellä paremmin, osa suomennetuista sanoista aiheutti lievää kiusallisuutta. Juonellisesti en edes odottanut tältä mitään, mutta silti se sai pettymään. Eniten ihmettelin miten Pennyn blogi on voinut saavuttaa niin suoren suosion, kun blogitekstit oli keskimäärin muutaman rivin pituisia ja suoraan sanottuna huonoja. Noh, netti on kummallinen paikka, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista. 

Päähenkilö Penny vuodattaa kaiken blogiinsa - mikä sai mut ärsyyntymään niiiiiiin monta kertaa. Varsinkin Noahin tullessa kuvioihin Penny avautuu tuhansille ihmisille rakkaudesta ensisilmäyksellä ja kertoo Noahin henkilökohtaisia asioita netissä. Ei kai kukaan voi olla niin sinisilmäinen ettei tajua kaiken sen leviävän käsiin jossain vaiheessa? Vai voiko? Minusta muutenkin tuntuu että netissä on oikeasti vaikea pysyä täysin anonyyminä, joten oli vaan ajan kysymys milloin Girl Online -blogin pitäjän oikea henkilöllisyys paljastuu. Penny kirjoittaa myöskin kokemistaan paniikkikohtauksista, ja näin paniikkihäiriöstä itsekin kärsineenä sekin tuntui naurettavalta. Kenenkään kokemuksia ei todellakaan ole tarkoitus vähätellä, mutta automaattisesti täysin tahtomattani rinnastin kyseisen asian omaan elämääni ja siitä syystä paniikkikohtausten kuvailu (varsinkin siellä P:n blogin puolella) oli äärettömän heppoista. 

Goodreadsin puolella arvioin kirjan kolmella tähdellä, mikä ei siis todellakaan ole huono. Kepeää luettavaa, ja koen että sellaiseksi tämä on myös tarkoitettu. Hyviä ja pieniä söpöjä asioita siellä täällä, niiden joukossa muutama vakavampi juttu (paniikkikohtaukset, nettikiusaaminen jne) mutta niihin ei kuitenkaan jäädä jumiin eikä niitä puida liikaa, joka olisi taas voinut tehdä tästä raskaan luettavan. Nuorille suunnatuissa kirjoissa positiivisuus ja onnellisuus on mielestäni tärkeässä osassa, mutta on hyvä myös näyttää se, ettei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista. Raskaampien asioiden käsittelemiseen on aikansa ja paikkansa, tähän teokseen se ei vaan yksinkertaisesti olisi sopinut. 


17. helmikuuta 2018

Veronica Roth: Outolintu

"Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta. Minä en ole enää varma että selviän hengissä.

Trisin on tehtävä koko loppuelämää koskeva päätöksensä jo 16-vuotiaana. Hylätäkö perhe ja tuttu, vaatimaton yhteisö ja seurata sydäntään tuntemattomaan? Ensin on tiedettävä, ketkä ovat todellisia ystäviä. Ja mahtuuko rakkaus uuteen elämään lainkaan."

Teos: Outolintu
Sarja: Divergent #1
Alkuperäinen nimi: Divergent
Kirjailija: Veronica Roth

Suomentaja: Outi Järvinen
Sivumäärä: 363
Kustantaja: Otava
Mistä: oma kirjahylly


Tutustuin tähän kirjasarjaan ekaa kertaa pari vuotta sitten löytäessäni kaksi ensimmäistä osaa kirpparilta. Luin, tykästyin ja sitten unohdin koko jutun. Koska en omistanut sarjan viimeistä osaa, en saanut ikinä luettua sitä loppuun. Välillä tuli niitä hetkiä jossa yritin metsästää viimeistä puuttuvaa palasta netistä, aina kuitenkin tuloksetta. Vierailin syksyllä 2017 ekoja kertoja Oulun antikvariaatissa, johon ihastuin, ja josta loppujen lopuksi kyseisen kirjan myös sitten bongasin. Jäin odottelemaan milloin tulee oikea aika tarttua tähän sarjaan uudestaan, ja no - nyt se sitten tuli. 

Mulla oli aika hyvin muistissa kyllä tämän ensimmäisen osan tapahtumat, olen katsonut sen elokuvana pariin otteeseen, kerran myös viime vuoden puolella. Luettuani kirjan uudelleen olen sitä mieltä, että elokuva on oikeasti hyvin samanlainen kuin kirjakin. En huomannut että sen suurempia asioita olisi puuttunut (tai lisätty), mikä on hyvä juttu, vaikka elokuva nyt oli mitä oli.

Outolintu ei ole mitenkään erikoinen, pitää kuitenkin mielenkiinnon yllä ja viihdyttää. Outolinnussa maailma on jaettu sodan (?) takia viiteen eri kastiin, jossa jokaisella on oma tehtävänsä ihmisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamiseksi. Mitä käy, kun 16-vuotias Beatrice joutuu tekemään päätöksen koskien loppuelämäänsä? Mitä käy, kun hän tekee päätöksen, joka yllättää kaikki? 


"Minä uskon arkisten tekojen ylevyyteen, rohkeuteen joka saa ihmisen puolustamaan toista."


Kirja etenee sujuvasti, jokseenkin hieman hitaasti, sisältää paljon kerrontaa Uskaliaiden koulutuksesta - mikä on siis täysin ymmärrettävää - ja sitten kiirehditään loppuun. Hahmoista ei saanut kunnolla kiinni, maailmasta ei saanut kunnolla kiinni ja syyt sekä selitykset oli kadoksissa. Vaikka kirja saattoikin vaikuttaa hieman hätiköidyltä ja siltä että se on vaan yritetty kursia kasaan, ei sen nopeatempoisuus välttämättä ole huono juttu. Se että tarina potkaistiin käyntiin näin, antaa seuraaville kirjoille mahdollisuuden parantaa ja syventyä asioihin vielä enemmän. 

Mulla on seuraavia osia kohtaan hyvin ristiriitaiset fiilikset. En muista tokasta osasta yhtään mitään (senkin olen kyllä katsonut leffana) ja mitä olen muiden mielipiteitä lueskellut ja kuunnellut, eivät ne taida sen parempia olla. Tosin koska pidän tätä ensimmäistä osaa lähinnä pohjana kaikelle muulle, voi olla että seuraavat osat iskeekin sitten enemmän, ken tietää? Kirjan lukeminen alkuperäisellä kielellä saattaapi olla järkevä ratkaisu - näin olen kuullut. 

Summa summarum: Ihan hyvä kirja. Mitään kovin syvällistä ei kannata odottaa, ja tietenkin tähän oli survottu mukaan myös Trisin ja hänen kouluttajansa välinen suhde (mikä nyt mua ei haitannut, Neljä on oikein ihana ja symppis!). 


15. helmikuuta 2018

Ystävänpäivän lukumaraton 2018

Ystävänpäivän lukumaraton oli ja meni. Olin mukana kyseisellä maratonilla ensimmäistä kertaa vuosi sitten, ja nämä maratonit on kyllä niin kivoja! En tehnyt mitään sen kummoisempia suunnitelmia, en oikeastaan edes määritellyt tarkkaa aikaa milloin aloitan vaan annoin tämän edetä omalla painollaan. Siihen nähden lukusaldo näyttää hyvältä ja jään innolla odottamaan josko tälle vuodelle saataisiin vielä lisää maratoneja. 

Ystävänpäivän lukumaratonia veti vuorostaan Kirjavarkaan tunnustuksia -blogi! Kiitos! 

Nämä kirjat luin:
☆ Maiju Voutilainen: Itke minulle taivas (s. 62)
☆ J. R. Ward: Rakastaja - Vihdoinkin (osittain, s. 238)
☆ Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (s. 147)
☆ Anna Todd: After (osittain, s. 263)

sivuja yhteensä: 710


31. tammikuuta 2018

Tammikuun kooste | kirjat & leffat

Oon vielä täysin hukassa sen kanssa että miten aion tänä vuonna toteuttaa tietyt postaukset, ja olen koittanut pähkäillä mm. näiden koosteiden tulevaisuutta. Toisaalta nämä tuntuu typerältä ja tönköiltä, mutta ilman näitä niin moni kirja jää huomiotta, kun suurimmasta osasta ei erillistä postausta tule. Tarkoittaako se sitä, että täytyy alkaa kirjoittelemaan enemmän, vaiko jättää ne suosiolla kokonaan blogista pois? Olisiko parempi vaihtoehto tehdä suurempia, laajempia koosteita harvemmin, kuin kuukausittain tynkiä koosteita? No joo, muutamia ratkaisuja olen pyöritellyt mielessäni - mitään päätöksiä kuitenkaan tekemättä. Mennään tämä kuukausi vielä tutulla kaavalla, ja mietitään viimeistään kuukauden päästä asiaa taas uudelleen. :D

Vuosi starttasi mukavasti käyntiin kirjojen suhteen, ja sain lähes kaikki Potterit luettua uudelleen. Mulla myöskin alkaa 5.2. työharjoittelu kirjastolla, JAIKS, hieman meinaa jännittää vaikka tuttu paikka onkin kyseessä. Voin vaan kuvitella kuinka paljon kirjoja tulee aina päivän päätteeksi roudattua kotiin, kun nyt jo olen tehnyt niin monta varausta etten oikeasti tiedä milloin ehdin kaiken lukea!

Tammikuussa luettua:
☆ J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja viisasten kivi (kuvitettu)
☆ J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (kuvitettu)
☆ J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja Azkabanin vanki (kuvitettu)
☆ Kiera Cass: Perijätär
☆ Maggie Stiefvater: Viettelys
☆ J. K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
☆ J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta
☆ Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62 - Virus
☆ J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi
☆ Bjørn Sortland & Timo Parvela: Kepler 62 - Salaisuus



Leffapostaukset ovat myöskin jyrän alla odottelemassa tuomiotaan, kun jostain syystä se viimeisen vuoden ajan käytetty pohja alkaa tulla korvista ulos. Tilastojen mukaan ne ovat kuitenkin blogini luetuimpia postauksia, joten ehkä sitä vanhaa, tuttua ja turvallista tapaa voisi uudistaa edes hieman. Tässä kuitenkin tammikuun elokuvat, vaikkei niitä harmikseni kovin montaa edes ole.

01 Harry Potter and the Philosopher's Stone (2001)
02 Harry Potter and the Chamber of Secrets (2002)
03 Girl With a Pearl Earring (2003)
04 The Lizzie McGuire Movie (2003)
05 Spotlight (2015)
06 Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (2004)

Kuukauden paras elokuva on ehdottomasti Spotlight (vaikka Pottereita rakastankin). Spotlight oli ihan älyttömän hyvä ja koskettava elokuva kaikessa kamaluudessaan. Nyt vasta oikeasti ymmärrän, miksi kyseinen tekele meni ja voitti sen parhaan elokuvan Oscarin. Vahva suositus!